|
Yli 750-vuotias rantakaupunki Pärnu, joka on
muuten Viron kolmanneksi suurin kaupunki, tunnetaan ennen kaikkea
kesä- ja kylpyläkaupunkina: Pärnua kutsutaankin osuvasti Viron
Rivieraksi ja Viron kesäpääkaupungiksi. Nimi on osuva sillä Pärnun
keskeisiä tuntomerkkejä ovat hienot valkoiset hiekkarannat ja lämmin
merivesi. Kuuluisana kylpyläkaupunkina Pärnussa on luonnollisesti
tarjolla useita hyvätasoisia kylpylähotelleja erilaisine
hoitovaihtoehtoineen.
Itämeren rannalla sijaitseva Pärnu on ehdoton kesälomakohde
mahtavine hiekkarantoineen, mutta myös kaupungin rauhalliset ja
hyvin hoidetut puistot sekä entisöidyt vanhat asuin- ja muut
rakennukset ovat näkemisen arvoisia. Esimerkkinä voidaan mainita mm.
pühavaimu 8 sijaitseva nykyisin koululuisten kerhotilana toimiva
vuonna 1647 valmistunut raatiherra Steinerin talo ja 1670-luvulla
rakennettu ns. apteekkari Henon talo, 1700-luvun puolivälistä
peräisin oleva Rüütli 1:ssa sijaitseva asuintalo sekä nykyisin
toimistorakennuksena toimiva 1600-luvulta peräisin oleva asuintalo.
Myös vuonna 1797 kauppias P. R. Harderin asuintaloksi valmistunut
Pärnun raatihuone (Uus 4/Nikolai3) on yksi Pärnun nähtävyys.
Mielenkiintoisia kohteita ovat myös ns. Tallinnan portti (Kaarle
Kustaan portti) ja punainen torni; 1400-luvulla kaupunginmuurin
kaakkoiskulmaan perustettu vankitorni on ainoa keskiaikaisen
Uusi-Pärnun hansakaupungin säilynyt puolustustorni. Punainen torni
on nimestään huolimatta valkoinen. Pärnusta löytyy myös muutamia
historiallisia kirkkorakennuksia kuten Elisabetin kirkko (Nikolai
22). Elisabetin kirkko on yksi Viron merkittävimmistä
barokkityylisistä ulkoasultaan pelkistetyistä kirkkorakennuksista;
kirkko on rakennettuvuosina 1744-1747.
Pärnun erääksi tunnusmerkiksi ovat muodostuneet myös Pärnun joen
suulle vuosina 1863-1864 rakennetut kaksi noin 2 kilometriä merelle
ulottuvaa aallonmurtajaa. Kun vedenkorkeus on alhainen, voidaan
nähdä aikaisemman puisen aallonmurtajan tolppien päitä. Joen
vasemmalta rannalta alkavasta aallonmurtajasta on tullut Pärnun
tunnusmerkki. Myös erikoinen vuonna 2001 järjestetyistä
kansainvälisistä veistospäivistä alkunsa saanut veistoskatu
kannattaa muistaa. Myös Pärnun pienoiseläintarha (minizoo) on oma
erikoinen osa Pärnua.
Pärnun kulttuuritarjonta on myös laadukasta.
Endla teatteri (Keskväljäk 1) tarjoaa monipuolisesti erilaisia
teatterinäytöksiä. Pärnun museossa on pysyvä näyttely Pärnun
mielenkiintoisesti historiasta; historiannälkäisille ehdoton
kohde. Vuonna 2002 valmistunut Pärnun konserttitalo sijaitsee
aivan kaupungin keskustassa (Aida 4). Konserttitalosta on
muodostunut Pärnun kulttuurielämän keskus; Pärnun
kaupunginorkesteri esiintyy konserttitalossa. Nykytaiteen
museossa on taiteen ystäville aina jotain nähtävää. Lydia
Koivulan muistomuseo kertoo Virolaisen runotaiteen keskeisen
hahmon elämästä.
Pärnussa järjestetään myös erilaisia kesätapahtumia kuten
erikoinen vesijuhla Watergate, lisäksi on erilaisia
konserttitapahtumia kuten oopperapäivät, tanssijuhlat,
huuliharppufestivaali jne. On myös markkinatapahtumia kuten
kiltapäivät ja posliinipäivät. Pärnun lähistöllä on myös
nähtävää kuten Torin hevossiittola, Audrun kartano, Kurgjan
maaseutumuseo (ks. tietoa alempana), Ministeriön huvila,
Tahkurannankunta, Konstantin Pätsin muistomerkki, Kablin
kalastajakylä ja ainutlaatuinen Kihnun saari, jonka
nähtävyyksiä ovat mm noin 30metriä korkea majakka,
ortodoksinen kirkko, kotiseutumuseo, ja kulttuuritalo.
Kihnun saari on Viron saarista
omaleimaisimpia. Saarella asuu pysyvästi noin 500
asukasta ja sen pinta-ala on vain 16,4 km. Saari on
pinnanmuodoltaan hyvin matala. Korkein kohta on merenpinnasta
vain 8,5 m korkeudella. Matkaa mantereelle on noin 10 km.
Kesäisin Kihnun saarelle on laivayhteys. Pärnuun on matkaa 41
km. Naiset pukeutuvat vieläkin
kansallispukuun.
Kuvankauniilla Kurgjan alueella on siis maalaistalo, jossa
työtä tehdään vanhoin menetelmin ja konein. Navetassa on
sikoja, lampaita, virolaisen maatiaisrodun lehmiä ja
torilaisia hevosia. Tila toimii mielenkiintoisena museona
maanviljelyksineen ja karjankasvatuksineen. Kurgjan entinen
isäntä Carl Robert Jakobson (1841-1882) oli Viron kansallisen
liikkeen johtaja ja radikaalin Sakala-lehden toimittaja.
Asuintalossa on Jakobsonista ja hänen elämäntyöstänsä kertova
näyttely. Kesällä alueella pidetään kansanjuhlia,
folkloreyhtye esiintyy ja teatterinäytöksiä on myöskin.
 |
